Uutisarkisto

SMOTO logo
Seuraa Instagramissa
Seuraa Facebookissa
Liity jäseneksi
Motukka

VT19 väärin tehdyt urat sen kuin syvenevät ja liikenteen riskit kasvavat – korjaukset edelleen tekemättä

SMOTO on seurannut valtatielle 19 virheellisesti jyrsittyjen tärinäraitojen korjaamattomuutta todella huolestuneena ja ihmetellen, miten kauan korjaaminen kestää. Selvitimme asian taustoja Liikennevirastosta sekä ELY-keskuksesta. Kysyimme myös vakuutusyhtiön kantaa mahdollisten onnettomuuksien korvausvastuiden suhteen. Hämmästelemme myös sitä, ettei SMOTOn vuonna 2012 siniaaltojyrsinnän haitoista kertovaa kannanottoa ole huomioitu.

Kyse on Alahärmän kohdalle uuteen päällysteeseen jyrsityistä siniaaltotyyppisistä eli pituussuuntaisista tärinäraidoista, joita on osin jyrsitty liian syvälle. Pohjanmaan ELY-keskuksen mukaan urakoitsija on korjannut virheitä nauhamenetelmällä noin kymmenestä kohdasta.

MC Club Härmän puheenjohtajan Asko Peltolan 28.12. lähettämän kuvan ja tietojen perusteella kyseinen kohta on edelleen korjaamatta.

Valtatie 19 Alahärmän kohdalta. Edelleen korjaamaton ja rikkoutunut siniaaltojyrsintä. Kuva Asko Peltola.

Suomen Motoristit ry on jo vuonna 2012 koeajanut siniaaltojyrsinnällä varustetun tien, jolloin asiasta raportoitiin Liikennevirastolle ja todettiin, että siniaaltojyrsintä on moottoripyöräilijän kannalta selkeästi vaarallisempi kuin sylinteri- l. kapulajyrsintä

Motoristille vaarallinen siniaaltoura

Kaistan suuntainen, pitkittäinen siniaaltourajyrsintä vaikeuttaa moottoripyörän hallintaa ja ohjattavuutta uran loivissa ylityksissä. Jyrsittyyn uraan ajautuessa sieltä pois nouseminen on koettu hankalaksi yhtenäisen terävän reunan vuoksi. Vaikutus korostuu, mikäli uraan joutuu yllättäen, tahtomattaan tai kun uraan ajautuu kokematon kuljettaja

Vuonna 2012 tehdyn koeajon perusteella (40 motoristia) uran päällä ajamista pidettiin moottoripyörän hallintaa haittaavana. Sateella uran päällä ajamista tai sen ylittämistä ajamalla pidettiin todennäköisenä vaaratekijänä. Renkaan kitkan ääriolosuhteissa, liikenteen poikkeustilanteissa kuten hätäjarrutus tai väistö, siniaaltouraa pidettiin lähes varmana vaaratekijänä.

Koeajon mukaan siniaaltouran haitta koettiin moottoripyörän hallinnan heikkenemisenä,
korostuneena riskitekijänä sateella ja selkeänä riskitekijänä liikenteen poikkeustilanteissa, kuten hätäjarrutus tai väistäminen.

SMOTO esitti siniaaltouran käyttökieltoa

Näihin tuloksiin viitaten SMOTO totesi jo silloin, ettei suosita leveän keskialueen käyttöä siniaaltourajyrsinnöillä. SMOTO esitti siniaaltomuotoisen urajyrsinnän käytön lopettamista Suomen tieverkostossa koska tämä koetusti on riskitekijä moottoripyörän hallinnalle ja moottoripyöräilijöiden turvallisuudelle.

Alahärmän tapauksessa nyt talven tultua jää ja vesi pääsevät uuden ja vanhan asfaltin väliin, joten on päivänselvää, että ne rikkovat tietä lisää, jolloin on riskinä, että irtoava palaset lentävät autojen renkaista vastaantulevien tuulilaseihin, tai osuvat pientareella kulkeviin kevyen liikenteen käyttäjiin. Kevään ja motoristien tielle tulon murheista puhumattakaan.

ELY-keskuksen velvollisuus tienpitäjänä on huolehtia, että virheet korjataan. Nyt näiden korjaamiseen on kulunut kohtuuttoman pitkä aika, todetaan Liikennevirastostakin.

Onko siniaaltojyrsintä tehty vastoin Liikenneviraston ohjeita?

Mielenkiintoiseksi pituussuuntaisen tärinäraidan tekee se, että Liikenneviraston tiemerkintöjen suunnitteluohjeessa vuodelta 2015 sanotaan näin: ”Siniaaltojyrsintää ei käytetä yksiajorataisen tien keskiviivojen yhteydessä. Siniaaltojyrsintää käytettäessä on varmistuttava sivukaltevuuden riittävyydestä, ettei vesi jää seisomaan jyrsintälaatikkoon.”

Tiedustelimme asiaa Liikenneviraston väylänpidon ylijohtajalta, Mirja Noukalta.

– Kokeiluja on tärkeä tehdä, koska se auttaa meitä kehittämään ohjeistustamme. Etelä-Pohjanmaalla on paljon leveän keskiviivaston tiemerkintäkokeiluja, ja ELY-keskus on niistä saatujen hyvien kokemusten pohjalta laajentanut siniaaltojyrsinnän käyttöä myös joidenkin yksiajorataisten teiden keskiviivastoon, Noukka kertoo.

Mitkä ihmeen sylinteri- ja siniaaltojyrsintä?

Oheinen kuva havainnollistaa sylinterijyrsinnän ja siniaaltojyrsinnän erot ja jo aloittelevakin motoristi tietää, ettei sylinterijyrsintämenetelmällä tehdyn tärinäraidan yli ajaminen aiheuta kohtuutonta riskiä. Ainakaan siihen ei jää vesi seisomaan siten, että moottoripyörä lähtisi vesiliirtoon päinvastoin kuin siniaaltojyrsinnällä tehdyssä urassa, jonka pohjaan on vielä tarpeen niin vaatiessa tehty tiemaalaukset.

Siniaalto- ja sylinterijyrsintöjen ero. Kuva Liikennevirasto. Siniaaltojyrsintä on vaarallisempi motoristille ja ilmeisesti myös muille tielläliikkujille.

– Aiheesta on käyty keskusteluja myös internetissä, jossa pyöräilijät ja traktorikuskit ovat olleet huolissaan tien reunaan tehdyn siniaaltojyrsinnän vaarallisuudesta. Jos tuollainen ura herättää huolta traktorikuskeissa, niin miten vaarallinen se on moottoripyöräilijälle?, kysyy Suomen Motoristit ry:n (SMOTO) puheenjohtaja Marja Kuosmanen.

Kuka korvaa, jos onnettomuus tapahtuu?

Kysyimme LähiTapiolan korvauspäällikkö Mikko Tullalta, että jos onnettomuus johtuu tienpitäjän huolimattomuudesta tai urakoitsijan virheistä, mikä taho korvaa vahingot?

Hänen vastauksensa mukaa kaskovakuutus korvaa pyörän vahingot, liikennevakuutus taas henkilövahingot. Vakuutusyhtiö perii sitten korvauksia tienpitäjältä, mikäli näkee siihen tarvetta. Jos pyörässä ei ole kaskoa tai on vain osakasko, niin korvausta pitää lähteä hakemaan virheen aiheuttaneelta taholta eli tienpitäjältä tai urakoitsijalta. Tämä on valitettavasti vain huomattavasti hitaampi korvauskanava.

Lisäksi hänen mielestään kyseiset virheelliset tien kohdat tulisi merkitä varoitusmerkein.

SMOTO kannattaa tieverkon kehittämistä, mutta toivoo, että motoristit osana tienkäyttäjiä otettaisiin kokeiluihin mukaan etukäteen samoin kuten 3D-merkintöjen testaamiseen keväällä 2015.

– Viestinne siitä, että koette motoristien testausmahdollisuuden tärkeäksi, on myös meille tärkeä. Tulemme jatkossakin järjestämään testiajoja, kun otamme käyttöön uusia asioita jyrsintöihin liittyen, Liikenneviraston Mirja Noukka vastaa.

Motoristit ja muut tielläliikkujat testinukkeina

SMOTO tulee seuraamaan jatkossakin aktiivisesti tienpidon uudistuksia ja olemaan yhteydessä päättäjiin ja virkamiehiin, jotta uudistuksissa otetaan myös motoristien näkökanta huomioon.

– Erityisen huolestuneita olemme tässä yhteydessä siitä, että tielläliikkujia ja erityisesti motoristeja pidetään ikään kuin testiryhmänä, millaisia jyrsintöjä voidaan käyttää tutkimatta ja testaamatta riittävästi esimerkiksi sitä, millaisia vesiliirto- tai liukastumisriskejä uudentyyppiset urat ja niissä lilluva vesi saattavat aiheuttaa.

– Toinen varsin murheellinen asia on se, että lukuisista lupauksista huolimatta tien uria ja pintaa ei ole korjattu, ja sen kunto sen kuin heikkenee edelleen ja riskit sitä myöten kasvavat, Marja Kuosmanen pohtii. – Kuka tästä lopulta on vastuussa, jos jotain ikävää sattuu?

Teksti: Mika Sivula ja Erkki Mäki