Hevoset ja moottoripyörät harvoin istuvat samaan yhtälöön, mutta liikenteessä joudumme kohtaamaan toisemme usein.
Hevonen on pakoeläin; se on perimältään saaliseläin. Hevosen pelästyessä se juoksee ensin kilometrin valitsemaansa suuntaan ja vasta sitten miettii, tarvitseeko juosta lisää. Jännittynyttä hevosta voi ratsastaja vielä hallita, mutta todella ytimiin asti säikähtäessään se kulkee viettiensä varassa.
Motoristi ei toivo saavan hevosta syliin sen enempää kuin hevonen ratsastajineen motoristia kylkeensä. Talven aikana hevonen on jo saattanut laskea mielestään miltä tuntuu, kun moottoripyörä lähestyy ja kokea sen uhaksi, saalistajaksi.
Näin lähestyt hevosta liikenteessä:
Näillä toimenpiteillä sekä motoristit että hevosharrastajat kohtaavat toisensa liikenteessä turvallisesti: jokainen hevosvoima on tärkeä.
Kirjoittaja:
Niina Wasenius
Lähderannan talli, Tuusula
SMOTO on jättänyt Traficomille esityksen moottoripyörän pienestä rekisterikilvestä. Esityksessä esitämme moottoripyörille kahta vaihtoehtoista pienempää rekisterikilpeä. Tarkoitus on, että molemmat kilpikoot saadaan hyväksytyiksi nykyisten rinnalle. Yhdysvalloissa ja Japanissa valmistetuissa moottoripyörissä rekisterikilvelle varattu tila on usein sama kuin valmistusmaiden kansallinen kilpikoko, eli 7 x 4”, joka on liian pieni suomalaisille rekisterikilville.
Rekisterikilven sijoittamisen kannalta hankalimpia ovat moottoripyörät, joissa jo tehtaalla tai jälkiasennettuna on esim. matkailukäytössä tarvittavia lisävarusteita, jotka rajaavat rekisterikilven tilan joka suunnalta. Tyypillinen ongelmatapaus on takalaukuilla varustettu custom tai touring-moottoripyörä, joita on Suomessa runsaasti.
Huomioitava on myös, että vaikka joissain moottoripyörätyypissä rekisterikilven paikka olisikin ylös- tai alaspäin vapaassa tilassa, niin monet pyörää käytettäessä tarvittavista lisävarusteista on suunniteltu suurimpien markkina-alueiden mukaan. Esimerkiksi tavaratelineet on suunniteltu niin, että niissä kuljetettava kuorma nostaa painopistettä mahdollisimman vähän, jolloin telineen alle jää tila vain korkeudeltaan n. 100 mm rekisterikilvelle.
Monessa tapauksessa moottoripyörän takavalon yläpuolella sijaitsevaan alkuperäiseen telineeseen kiinnitetty suomalainen, korkea rekisterikilpi aiheuttaa jopa tapaturmariskin (metallireuna) ja haittaa pyörän jokapäiväistä käyttöäkin.
Maastoajoon tarkoitetuissa enduro-, cross, ym. moottoripyörissä rekisterikilven koko aiheuttaa myös ongelmia. Leveä kilpi tarttuu helposti kiinni maastoon ja taipuu. Ko. moottoripyörätyyppien lokasuojat ovat hyvin kevytrakenteisia ja tärisevät ajossa voimakkaasti. Lokasuoja on niissä ainoa mahdollinen kiinnityspaikka rekisterikilville. Nykyinen ohut alumiinirakenteinen rekisterikilpi on kevyt, mutta se ei kestä tärinää ja murtuu helposti kiinnityskohdistaan.
Koska alumiinikilvet eivät kestä, harrastajat ovat jo pitkään käyttäneet erilaisia itse tehtyjä muovi-, tarra-tai pahvikilpiä niiden sijaan. Korvaavan kilven käyttö on luonnollisesti laitonta, mutta olosuhteiden pakosta niihin ei liikennevalvonnassa usein puututa.
Optimaalinen kilpi maastoajoon tarkoitettua moottoripyörää varten olisi:
Autojen osalta ongelma on ratkaistu jo vuosia sitten nk. pienellä rekisterikilvellä, jonka ulkomitat ovat 300x 112mm. Auton pienessä rekisterikilvessä kirjainkorkeus on n. 56 mm.
Edellä esitetyt ongelmat poistuisivat esim. custom-tyyppisten moottoripyörien osalta pienellä rekisterikilvellä, jonka ulkomitat olisivat n. 180 x 100 mm. Em. kilpikokoon sopivan, suomalaisissa moottoripyörissä käytettävän enintään viiden merkin tunnuksen kirjainkorkeus olisi n. 52 mm. Maastoajoon tarkoitettua moottoripyörää varten sopiva kilpi olisi kooltaan n. 100 x 144 mm, jonka tunnuksen kirjainkorkeus olisi n. 52 mm.
Kilven tulisi olla mahdollisimman kevyt ja sen materiaalin esim. kestävää muovia. Myös tarroja tulisi tutkia vaihtoehtona. Kilven tärinänkestoisuus tulisi testata.
Riippumatta moottoripyörän merkistä tai mallista, on ulkomitoiltaan pienempi kilpi huomattavasti helpompi sijoittaa moottoripyörään siten, että se säilyy käytössä ehjänä, sekä on kaikissa liikennetilanteissa helposti luettavissa olevassa paikassa ja asennossa, sekä valaistavissa moottoripyörän alkuperäisillä kilpivaloilla.
Suomessa ”huomiovalo” termi on tunnetumpi kuin EU:ssa käytetty ”päiväajovalo”, joka tulee englanninkielisestä ”daytime running lights” termistä. Tässä esityksessä näillä tarkoitetaan samaa asiaa.
Uusien tyyppihyväksyttyjen moottoripyörien huomiovalosta on säädetty EU:n asetuksessa seuraavaa:
”Jos ajoneuvossa on huomiovalaisin, sen on oltava kytkettynä toimintaan automaattisesti, kun moottori on käynnissä. Jos ajovalaisin on kytkettynä toimintaan, huomiovalaisin ei saa olla toiminnassa, kun moottori on käynnissä. Jos ajoneuvossa ei ole huomiovalaisinta, ajovalaisimen on oltava kytkettynä toimintaan automaattisesti, kun moottori on käynnissä.”
Trafin määräyksissä ei ole mainintaa L-luokan ajoneuvon huomiovaloista. Näin ollen tällä hetkellä sovelletaan EU:n asetuksia sellaisenaan.
On huomioitava, että muun kuin EU-tyyppihyväksytyn moottoripyörän valaisimiksi hyväksytään Suomessa myös muiden kansallisia maiden määräyksiä. Näin esim. USA:n määräysten mukaiset keltaiset, yhtä aikaa ajovalojen kanssa palavat huomiovalot ovat tietyissä moottoripyörissä sallittuja.
Liikenneturvan verkkosivuilla on todettu:
”Näkeminen ja näkyvyys ovat motoristille tärkeitä, sillä moottoripyörä on vaikea havaittava liikenteessä. Omaa näkymistään voi lisätä ennen kaikkea oikealla nopeuden valinnalla, riittävällä etäisyydellä muihin sekä järkevällä ajolinjalla eli sijoittumisella ajokaistalle, Näkyvä motoristi käyttää aina lähivaloja, valkoisia tai värikkäitä ajovarusteita sekä välttää katveissa ajamista.”
Havaittavuuteen liittyy sekä moottoripyörän, että sen kuljettajan näkyminen. Havaittavuutta voidaan parantaa mm. moottoripyörän valoilla. Jotkut moottoripyöräilijät ovat siksi ottaneet tavakseen käyttää aina kaukovaloja. Vaikka se parantaakin näkyvyyttä, kaukovalojen käyttö hankaloittaa moottoripyörän nopeuden ja etäisyyden arviointia sekä estää vilkkujen näkymistä.
Yleisesti on havaittu, että uusien moottoripyörien led-huomiovalot parantavat niiden havaittavuutta liikenteessä.
Vuosina 2010-17 tutkitut kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet
Onnettomuudet, joissa moottoripyörä tai kevytmoottoripyörä on ollut yhteenajon vastapuolena ts. ”ei-aiheuttajana”, joista kuolemaan johtaneita tapauksia on ollut yhteensä 30 kpl. Yleisin yksittäinen onnettomuustyyppi on kääntyminen vasemmalle vastaantulevan eteen tai kylkeen. (Esa Räty, Onnettomuustutkintainstituutti [OTI])
OTI:n otannan mukaan vuosina 2010-2017 tapahtuneista onnettomuuksista moottoripyörän näkyvyyden lisääminen olisi voinut vähentää kuolemaan johtaneita onnettomuuksia jopa 30 kpl.
Yleisin syy onnettomuuteen, jossa moottoripyöräilijä on vastapuolena, on törmäys risteävällä tiellä. Onnettomuustyyppien luokittelun mukaan ”risteävät”-tyyppi käsittää risteävän ajosuunnan, kääntymisen vasemmalle vastapuolen eteen, kääntymisen oikealle vastapuolen eteen jne.
Onnettomuuksia, joissa moottoripyöräilijä oli vastapuolena ja tyyppinä ”risteävät” oli vuosina 2009-2018 yhteensä 1795 kpl. Tämä vastaa 31 % kaikista onnettomuuksista, joissa moottoripyöräilijä oli vastapuolena.
Kaikissa em. tapauksissa moottoripyörän ja sen kuljettajan paremmasta näkyvyydestä olisi voinut olla hyötyä.
Smoto on esittänyt että: ”Huomiovalot ja erityisesti led-huomiovalot parantavat moottoripyörän näkyvyyttä. Traficomin tulisi selvittää mahdollisuuden sallia moottoripyöriin huomiovalojen asentaminen ja kytkeminen toimimaan siten, että huomiovalot saisivat olla päällä yhtä aikaa ajovalojen kanssa ja tekisi sitä varten tarpeelliset määräysmuutokset.”
Esityksessä viitataan useisiin kansainvälisiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan huomiovalot ajovalojen kanssa lisää moottoripyörän näkyvyyttä merkittävästi.